hahmo

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hahmo (1)

  1. tarinan, näytelmän tai muun teoksen henkilö
    Touho on Aku Ankassa esiintyvä hahmo.
  2. jonkun ulkoinen muoto
    Sielunvihollinen oli ottanut Joren hahmon.
  3. merkittävä vaikuttaja, merkkihenkilö
    Hän oli sen ajan taiteessa merkittävä hahmo.
  4. epäselvä ihmisen tai muun olennon muotoinen kuva
    Luulen nähneeni ikkunassa hahmosi.
  5. (tietotekniikka, tekoäly) jostain suuremmasta etsittävä asia, kuten tekstistä etsittävä sana tai kuvasta etsittävä esine

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑhmo/
  • tavutus: hah‧mo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hahmo hahmot
genetiivi hahmon hahmojen
partitiivi hahmoa hahmoja
akkusatiivi hahmo;
hahmon
hahmot
sisäpaikallissijat
inessiivi hahmossa hahmoissa
elatiivi hahmosta hahmoista
illatiivi hahmoon hahmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hahmolla hahmoilla
ablatiivi hahmolta hahmoilta
allatiivi hahmolle hahmoille
muut sijamuodot
essiivi hahmona hahmoina
translatiivi hahmoksi hahmoiksi
abessiivi hahmotta hahmoitta
instruktiivi hahmoin
komitatiivi hahmoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hahmo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hahmokuva, hahmonsovitus, hahmontunnistus, hahmopsykologia, henkilöhahmo, ihmishahmo, isähahmo, johtohahmo, keulahahmo, komediahahmo, naishahmo, näyttämöhahmo, roolihahmo, sankarihahmo, sarjakuvahahmo, satuhahmo, taruhahmo, taustahahmo, voimahahmo, äitihahmo

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hahmo Kielitoimiston sanakirjassa
  • hahmo Tieteen termipankissa