haamu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]haamu (1)
- suomalais-ugrilaisissa käsityksissä ihmisen ruumiista poistuva henki; aave, kummitus
- Kolkku-Kustaan haamun ajatteleminenkin sai ihon kananlihalle.
- Huomattavampi merkitys on haamulla, joka jo elämän aikana (tajuttomuuden tilassa ja unessa) saattaa poistua ruumiista. Haamusta kehittyy helposti ihmisen ulkopuolella elävä haltija, jonka uskotaan suojelevan ihmistä, ottavan osaa hänen toimiinsa y. m. Ihmisen kuoltua jää hänen haamunsa Jälkeläisten palvonnan esineeksi. (Pieni Tietosanakirja, Suomalais-ugrilaisten kansojen pakanallinen uskonto)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑːmu/
- tavutus: haa‧mu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haamu | haamut |
| genetiivi | haamun | haamujen |
| partitiivi | haamua | haamuja |
| akkusatiivi | haamu; haamun |
haamut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haamussa | haamuissa |
| elatiivi | haamusta | haamuista |
| illatiivi | haamuun | haamuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haamulla | haamuilla |
| ablatiivi | haamulta | haamuilta |
| allatiivi | haamulle | haamuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haamuna | haamuina |
| translatiivi | haamuksi | haamuiksi |
| abessiivi | haamutta | haamuitta |
| instruktiivi | – | haamuin |
| komitatiivi | – | haamuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haamu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. aave, kummitus
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]haamukeittiö, haamukirjoittaja, haamumaali, haamumaili, haamuneliö, haamuraja, haamuvanki, haamuviiva
Idiomit
[muokkaa]- olla kuin haamu = olla väsyneen näköinen; olla laiha