kummitus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Kummitus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kummitus (39)

  1. (mytologia) kuolleen ihmisen sielu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kummitus kummitukset
genetiivi kummituksen kummitusten
kummituksien
partitiivi kummitusta kummituksia
akkusatiivi kummitus; kummituksen kummitukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi kummituksessa kummituksissa
elatiivi kummituksesta kummituksista
illatiivi kummitukseen kummituksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kummituksella kummituksilla
ablatiivi kummitukselta kummituksilta
allatiivi kummitukselle kummituksille
Muut
essiivi kummituksena kummituksina
translatiivi kummitukseksi kummituksiksi
abessiivi kummituksetta kummituksitta
instruktiivi kummituksin
komitatiivi kummituksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta kumma[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kummitusjuttu, kummitustalo, kummitustarina

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. 5. muuttamaton laitos. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.