kummitus
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kummitus (39)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkumːit̪us/
- tavutus: kum‧mi‧tus
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kummitus | kummitukset |
genetiivi | kummituksen | kummitusten kummituksien |
partitiivi | kummitusta | kummituksia |
akkusatiivi | kummitus; kummituksen |
kummitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kummituksessa | kummituksissa |
elatiivi | kummituksesta | kummituksista |
illatiivi | kummitukseen | kummituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kummituksella | kummituksilla |
ablatiivi | kummitukselta | kummituksilta |
allatiivi | kummitukselle | kummituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kummituksena | kummituksina |
translatiivi | kummitukseksi | kummituksiksi |
abessiivi | kummituksetta | kummituksitta |
instruktiivi | – | kummituksin |
komitatiivi | – | kummituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kummitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kummitus- |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kuolleen ihmisen sielu
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.