tarina
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- keksitty tai jotakin todellista tapahtumaa kuvaava kertomus, jolla on mahdollisesti jokin opetus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑrinɑ/
- tavutus: ta‧ri‧na
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarina | tarinat |
| genetiivi | tarinan | tarinoiden tarinoitten (tarinain) |
| partitiivi | tarinaa | tarinoita |
| akkusatiivi | tarina; tarinan |
tarinat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarinassa | tarinoissa |
| elatiivi | tarinasta | tarinoista |
| illatiivi | tarinaan | tarinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarinalla | tarinoilla |
| ablatiivi | tarinalta | tarinoilta |
| allatiivi | tarinalle | tarinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarinana | tarinoina |
| translatiivi | tarinaksi | tarinoiksi |
| abessiivi | tarinatta | tarinoitta |
| instruktiivi | – | tarinoin |
| komitatiivi | – | tarinoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tarina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
< venäjä[2]
Käännökset[muokkaa]
1. keksitty tai jostakin todellista tapahtumaa kuvaava kertomus, jolla on mahdollisesti jokin opetus
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
elämäntarina, kansantarina, kauhutarina, kaupunkitarina, lemmentarina, menestystarina, nykytarina, nyyhkytarina, paholaistarina, paikallistarina, peitetarina, pyhimystarina, rakkaustarina, sankaritarina, tarinaniskijä, tarinatuokio, tositarina, tuhkimotarina
Anagrammit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.