juttu

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

juttu (1-C) (monikko jutut)

  1. sanottava tai tehtävä asia
    Haluan tehdä yhden jutun.
  2. juoru
    Se on vain juttu.
  3. puhe, juttelu
    Siitä on ollut juttua.
    Hänellä sitä juttua riittää.
  4. kertomus, tarina
    Luin lehdestä hauskan jutun.
  5. tapaus
    Ihme juttu.
  6. oikeusjuttu
  7. seksuaalinen tai seurustelusuhde
    Heidän juttunsa päättyi eroon.
    yhden yön juttu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjut̪ːu/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juttu jutut luo
genetiivi jutun luo juttujen luo
partitiivi juttua luo juttuja luo
akkusatiivi juttu; jutun luo jutut luo
sisäpaikallissijat
inessiivi jutussa luo jutuissa
elatiivi jutusta luo jutuista
illatiivi juttuun luo juttuihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi jutulla luo jutuilla
ablatiivi jutulta luo jutuilta
allatiivi jutulle luo jutuille
muut sijamuodot
essiivi juttuna luo juttuina luo
translatiivi jutuksi luo jutuiksi
abessiivi jututta jutuitta
instruktiivi jutuin
komitatiivi juttuine-
+ omistusliite luo

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]