juttelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]juttelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjut̪ːelu/
- tavutus: jut‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juttelu | juttelut |
| genetiivi | juttelun | juttelujen jutteluiden jutteluitten |
| partitiivi | juttelua | jutteluita jutteluja |
| akkusatiivi | juttelu; juttelun |
juttelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juttelussa | jutteluissa |
| elatiivi | juttelusta | jutteluista |
| illatiivi | jutteluun | jutteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juttelulla | jutteluilla |
| ablatiivi | juttelulta | jutteluilta |
| allatiivi | juttelulle | jutteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jutteluna | jutteluina |
| translatiivi | jutteluksi | jutteluiksi |
| abessiivi | juttelutta | jutteluitta |
| instruktiivi | – | jutteluin |
| komitatiivi | – | jutteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | juttelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- juttelu Kielitoimiston sanakirjassa