historia

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: história


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

historia (12)

  1. menneisyys, menneisyyttä kokonaisuudessaan koskeva ilmaisu
  2. menneisyyttä tutkiva tiede, menneiden asioiden tutkimus ennen kaikkea kirjoitettuihin lähteisiin perustuen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi historia historiat
genetiivi historian historioiden
historioitten
(historiain)
partitiivi historiaa historioita
akkusatiivi historia;
historian 		historiat
sisäpaikallissijat
inessiivi historiassa historioissa
elatiivi historiasta historioista
illatiivi historiaan historioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi historialla historioilla
ablatiivi historialta historioilta
allatiivi historialle historioille
muut sijamuodot
essiivi historiana historioina
translatiivi historiaksi historioiksi
abessiivi historiatta historioitta
instruktiivi – historioin
komitatiivi – historioine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta historia < muinaiskreikan sanasta ἱστορίᾱ (historíā) ’järjestelmällinen tai tieteellinen havainnointi; siten saavutettu tieto’ < ἵστωρ (hístōr) ’tietäjä’ tietävä’[1]

Käännökset[muokkaa]

1. menneisyys, menneisyyttä kokonaisuudessaan koskeva ilmaisu

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aatehistoria, asutushistoria, esihistoria, henkilöhistoria, historiakirja, historiamaalaus, historianfilosofia, historiankirja, historiankäsitys, historianopettaja, historiantutkimus, historiateos, historiatiede, kehityshistoria, kielihistoria, kirjallisuudenhistoria, kirjallisuushistoria, kirkkohistoria, kärsimyshistoria, luonnonhistoria, lähihistoria, maailmanhistoria, maakuntahistoria, mediahistoria, mikrohistoria, musiikinhistoria, naishistoria, oikeushistoria, oppihistoria, paikallishistoria, pitäjänhistoria, sosiaalihistoria, sotahistoria, sukuhistoria, syntyhistoria, taidehistoria, taloushistoria, työhistoria, varhaishistoria, äännehistoria

Idiomit[muokkaa]

  • tehdä historiaa
    1. tehdä jotakin merkittävää
  • jäädä historiaan
    1. syrjäytyä uuden tieltä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • historia Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Historia. Kotimaisten kielten keskus

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

historia f. (monikko historias)

  1. historia
  2. tarina

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • historia Real Academia Españolan sanakirjassa

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi historia historiae
akkusatiivi historiam [luo] historiās [luo]
genetiivi historiae [luo] historiārum [luo]
datiivi historiae historiīs
ablatiivi historiā historiīs [luo]

historia f. (1)

  1. historia

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

historia f.

  1. historia
  2. tarina

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

historia (3) (yks. määr. historian, mon. epämäär. historier, mon. määr. historierna)

  1. historia
  2. tarina

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˌhɪsˈtuː rɪa]
  • ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.
    • Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=historia&oldid=3735590”