historia

Katso myös: história

Suomi

Substantiivi

historia (12)

1. menneisyys, menneisyyttä kokonaisuudessaan koskeva ilmaisu
2. menneisyyttä tutkiva tiede, menneiden asioiden tutkimus ennen kaikkea kirjoitettuihin lähteisiin perustuen

Etymologia

latinan sanasta historia < muinaiskreikan sanasta ἱστορίᾱ (historíā) ’järjestelmällinen tai tieteellinen havainnointi; siten saavutettu tieto’ < ἵστωρ (hístōr) ’tietäjä’ tietävä’

Käännökset

1. menneisyys, menneisyyttä kokonaisuudessaan koskeva ilmaisu

afrikaans: geskiedenis englanti: history espanja: historia f. hollanti: geschiedenis f. italia: storia f. kreikka: ιστορία kroaatti: 1) povijest f. 2) povjesnica f. latina: historia f. liettua: istorija malta: storja portugali: história f.

ranska: histoire f. romania: istorie f. ruotsi: historia saksa: Historie f., Geschichte f. serbia: istorija f. sloveeni: zgodovina f. tšekki: historie f. unkari: történelem venäjä: история vietnam: lịch sử

Liittyvät sanat

• historioitsija

Johdokset

• adjektiivit: historiallinen
• adverbit: historiallisesti
• substantiivit: historiointi
• verbit: historioida

Yhdyssanat

aatehistoria, asutushistoria, esihistoria, henkilöhistoria, historiakirja, historiamaalaus, historianfilosofia, historiankirja, historiankäsitys, historianopettaja, historiantutkimus, historiateos, historiatiede, kehityshistoria, kielihistoria, kirjallisuudenhistoria, kirjallisuushistoria, kirkkohistoria, kärsimyshistoria, luonnonhistoria, lähihistoria, maailmanhistoria, maakuntahistoria, mediahistoria, mikrohistoria, musiikinhistoria, naishistoria, oikeushistoria, oppihistoria, paikallishistoria, pitäjänhistoria, sosiaalihistoria, sotahistoria, sukuhistoria, syntyhistoria, taidehistoria, taloushistoria, työhistoria, varhaishistoria, äännehistoria

Idiomit

• tehdä historiaa
  1. tehdä jotakin merkittävää
• jäädä historiaan
  1. syrjäytyä uuden tieltä

Aiheesta muualla

• historia Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Historia. Kotimaisten kielten keskus

Espanja

Substantiivi

historia f. (monikko historias)

1. historia
2. tarina

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	historia	historiae
akkusatiivi	historiam [luo]	historiās [luo]
genetiivi	historiae [luo]	historiārum [luo]
datiivi	historiae	historiīs
ablatiivi	historiā	historiīs [luo]

historia f. (1)

1. historia

Puola

Substantiivi

historia f.

1. historia
2. tarina

Ruotsi

Substantiivi

historia (3) (yks. määr. historian, mon. epämäär. historier, mon. määr. historierna)

1. historia
2. tarina

Ääntäminen

• IPA: [ˌhɪsˈtuː rɪa]

Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.