kokonaisuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kokonaisuus (40)
- yhteenkuuluvien osatekijöiden muodostama yhdessä toimiva yhdistelmä tai järjestelmä
- Kokonaisuus on osiensa summa, mutta ei aina algebrallisesti ajateltuna.
- Palveleva kokonaisuus keskellä kaupunkia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkokoˌnɑi̯suːs/
- tavutus: ko‧ko‧nai‧suus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |||
| kieliopilliset sijamuodot | |||||
| nominatiivi | kokonaisuus | kokonaisuudet | |||
| genetiivi | kokonaisuuden | kokonaisuuksien | |||
| partitiivi | kokonaisuutta | kokonaisuuksia | |||
| akkusatiivi | kokonaisuus; kokonaisuuden |
kokonaisuudet | |||
| sisäpaikallissijat | |||||
| inessiivi | kokonaisuudessa | kokonaisuuksissa | |||
| elatiivi | kokonaisuudesta | kokonaisuuksista | |||
| illatiivi | kokonaisuuteen | kokonaisuuksiin | |||
| ulkopaikallissijat | |||||
| adessiivi | kokonaisuudella | kokonaisuuksilla | |||
| ablatiivi | kokonaisuudelta | kokonaisuuksilta | |||
| allatiivi | kokonaisuudelle | kokonaisuuksille | |||
| muut sijamuodot | |||||
| essiivi | kokonaisuutena | kokonaisuuksina | |||
| translatiivi | kokonaisuudeksi | kokonaisuuksiksi | |||
| abessiivi | kokonaisuudetta | kokonaisuuksitta | |||
| instruktiivi | – | kokonaisuuksin | |||
| komitatiivi | – | kokonaisuuksine- + omistusliite | |||
| vartalot | |||||
| vokaalivartalo | - | ||||
| heikko vartalo | kokonaisuude- | ||||
| vahva vartalo | kokonaisuute- | konsonantti- vartalo |
kokonaisuut- | ||
Etymologia
[muokkaa]adjektiivi kokonainen (vokaalivartalo kokonaise-) + johdin -uus
Käännökset
[muokkaa]1. kokonaisuus
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kokonaisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 1016, 2172 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa