kokonaisuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kokonaisuus (40)
- yhteenkuuluvien osatekijöiden muodostama yhdessä toimiva yhdistelmä tai järjestelmä
- Kokonaisuus on osiensa summa, mutta ei aina algebrallisesti ajateltuna.
- Palveleva kokonaisuus keskellä kaupunkia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkokoˌnɑi̯suːs/
- tavutus: ko‧ko‧nai‧suus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kokonaisuus | kokonaisuudet |
| genetiivi | kokonaisuuden | kokonaisuuksien |
| partitiivi | kokonaisuutta | kokonaisuuksia |
| akkusatiivi | kokonaisuus; kokonaisuuden |
kokonaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kokonaisuudessa | kokonaisuuksissa |
| elatiivi | kokonaisuudesta | kokonaisuuksista |
| illatiivi | kokonaisuuteen | kokonaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kokonaisuudella | kokonaisuuksilla |
| ablatiivi | kokonaisuudelta | kokonaisuuksilta |
| allatiivi | kokonaisuudelle | kokonaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kokonaisuutena | kokonaisuuksina |
| translatiivi | kokonaisuudeksi | kokonaisuuksiksi |
| abessiivi | kokonaisuudetta | kokonaisuuksitta |
| instruktiivi | – | kokonaisuuksin |
| komitatiivi | – | kokonaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kokonaisuude- | |
| vahva vartalo | kokonaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kokonaisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]adjektiivi kokonainen (vokaalivartalo kokonaise- ) + johdin -uus
Käännökset
[muokkaa]1. kokonaisuus
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kokonaisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 1016, 2172 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa