yhdistelmä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yhdistelmä (10)
- kahden tai useamman asian yhteen pantu kokonaisuus
- Automalli on tilan ja tyylin yhdistelmä.
- Maaseutumatkailu ja lähiruoka - maukas yhdistelmä.
- Viina ja lihavuus ovat vaarallinen yhdistelmä maksalle.
- numerosarja jolla avataan numerolukko
- lyhentymä sanasta ajoneuvoyhdistelmä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yhdistelmä | yhdistelmät |
genetiivi | yhdistelmän | yhdistelmien (yhdistelmäin) |
partitiivi | yhdistelmää | yhdistelmiä |
akkusatiivi | yhdistelmä; yhdistelmän |
yhdistelmät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yhdistelmässä | yhdistelmissä |
elatiivi | yhdistelmästä | yhdistelmistä |
illatiivi | yhdistelmään | yhdistelmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yhdistelmällä | yhdistelmillä |
ablatiivi | yhdistelmältä | yhdistelmiltä |
allatiivi | yhdistelmälle | yhdistelmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yhdistelmänä | yhdistelminä |
translatiivi | yhdistelmäksi | yhdistelmiksi |
abessiivi | yhdistelmättä | yhdistelmittä |
instruktiivi | – | yhdistelmin |
komitatiivi | – | yhdistelmine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. kahden tai useamman asian yhteen pantu kokonaisuus
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
aineyhdistelmä, ajoneuvoyhdistelmä, numeroyhdistelmä, vakuutusyhdistelmä, väriyhdistelmä, yhdistelmähoito, yhdistelmäkaappi, yhdistelmäpuku, yhdistelmätakki, yhdistelmävakuutus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- yhdistelmä Kielitoimiston sanakirjassa