yhdistelmä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]yhdistelmä (10)
- kahden tai useamman asian yhteen pantu kokonaisuus
- Automalli on tilan ja tyylin yhdistelmä.
- Maaseutumatkailu ja lähiruoka - maukas yhdistelmä.
- Viina ja lihavuus ovat vaarallinen yhdistelmä maksalle.
- numerosarja jolla avataan numerolukko
- lyhentymä sanasta ajoneuvoyhdistelmä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈyhdisˌt̪elmæ/
- tavutus: yh‧dis‧tel‧mä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhdistelmä | yhdistelmät |
| genetiivi | yhdistelmän | yhdistelmien (yhdistelmäin) |
| partitiivi | yhdistelmää | yhdistelmiä |
| akkusatiivi | yhdistelmä; yhdistelmän |
yhdistelmät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhdistelmässä | yhdistelmissä |
| elatiivi | yhdistelmästä | yhdistelmistä |
| illatiivi | yhdistelmään | yhdistelmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhdistelmällä | yhdistelmillä |
| ablatiivi | yhdistelmältä | yhdistelmiltä |
| allatiivi | yhdistelmälle | yhdistelmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhdistelmänä | yhdistelminä |
| translatiivi | yhdistelmäksi | yhdistelmiksi |
| abessiivi | yhdistelmättä | yhdistelmittä |
| instruktiivi | – | yhdistelmin |
| komitatiivi | – | yhdistelmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yhdistelmä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]muoto-opillisesti verbi yhdistellä (vokaalivartalo yhdistele- ) + johdin -mä < yhdistää
Käännökset
[muokkaa]1. kahden tai useamman asian yhteen pantu kokonaisuus
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]aineyhdistelmä, ajoneuvoyhdistelmä, numeroyhdistelmä, vakuutusyhdistelmä, väriyhdistelmä, yhdistelmähoito, yhdistelmäkaappi, yhdistelmälauseke, yhdistelmäpuku, yhdistelmätakki, yhdistelmävakuutus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- yhdistelmä Kielitoimiston sanakirjassa