yhdistelmä
Kohteesta Wikisanakirja
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yhdistelmä (10)
- kahden tai useamman asian yhteen pantu kokonaisuus
- Automalli on tilan ja tyylin yhdistelmä.
- Maaseutumatkailu ja lähiruoka - maukas yhdistelmä.
- Viina ja lihavuus ovat vaarallinen yhdistelmä maksalle.
- numerosarja jolla avataan numerolukko
- lyhentymä sanasta ajoneuvoyhdistelmä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhdistelmä | yhdistelmät |
| genetiivi | yhdistelmän | yhdistelmien (yhdistelmäin) |
| partitiivi | yhdistelmää | yhdistelmiä |
| akkusatiivi | yhdistelmä; yhdistelmän | yhdistelmät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhdistelmässä | yhdistelmissä |
| elatiivi | yhdistelmästä | yhdistelmistä |
| illatiivi | yhdistelmään | yhdistelmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhdistelmällä | yhdistelmillä |
| ablatiivi | yhdistelmältä | yhdistelmiltä |
| allatiivi | yhdistelmälle | yhdistelmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhdistelmänä | yhdistelminä |
| translatiivi | yhdistelmäksi | yhdistelmiksi |
| abessiivi | yhdistelmättä | yhdistelmittä |
| instruktiivi | – | yhdistelmin |
| komitatiivi | – | yhdistelmine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. kahden tai useamman asian yhteen pantu kokonaisuus
|
|
