selostus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

selostus (39)[1]

  1. usein yksityiskohtainen kertomus tapahtumien kulusta, yms.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈselost̪us/
  • tavutus: se‧los‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selostus selostukset
genetiivi selostuksen selostusten
selostuksien
partitiivi selostusta selostuksia
akkusatiivi selostus;
selostuksen
selostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi selostuksessa selostuksissa
elatiivi selostuksesta selostuksista
illatiivi selostukseen selostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi selostuksella selostuksilla
ablatiivi selostukselta selostuksilta
allatiivi selostukselle selostuksille
muut sijamuodot
essiivi selostuksena selostuksina
translatiivi selostukseksi selostuksiksi
abessiivi selostuksetta selostuksitta
instruktiivi selostuksin
komitatiivi selostuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo selostukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
selostus-

Etymologia[muokkaa]

johdettu suomen kielen verbistä selostaa

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

jälkiselostus, lehtiselostus, radioselostus, tapausselostus, taustaselostus, tilanneselostus, tutkimusselostus, urheiluselostus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39