selvitys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

selvitys (39)[1]

  1. selonteko
  2. selvittely, tutkimus (jostakin asiasta selvyyteen pääsemiseksi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈselʋit̪ys/
  • tavutus: sel‧vi‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selvitys selvitykset
genetiivi selvityksen selvitysten
selvityksien
partitiivi selvitystä selvityksiä
akkusatiivi selvitys;
selvityksen 		selvitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi selvityksessä selvityksissä
elatiivi selvityksestä selvityksistä
illatiivi selvitykseen selvityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi selvityksellä selvityksillä
ablatiivi selvitykseltä selvityksiltä
allatiivi selvitykselle selvityksille
muut sijamuodot
essiivi selvityksenä selvityksinä
translatiivi selvitykseksi selvityksiksi
abessiivi selvityksettä selvityksittä
instruktiivi – selvityksin
komitatiivi – selvityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo selvitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		selvitys-

Käännökset[muokkaa]

1. selonteko
2. tutkimus

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lisäselvitys, lähtöselvitys, selvitysmies, selvitystila, sukuselvitys, tulliselvitys, veroselvitys, välienselvitys

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=selvitys&oldid=4173330”