muodostua

Suomi

Verbi

muodostua (52) (taivutus[luo])

1. koostua, rakentua jostakin
2. syntyä, kehittyä, tulla tai joutua johonkin muotoon

Ääntäminen

• IPA: /ˈmuo̯dosˌt̪uɑˣ/
• tavutus: muo‧dos‧tu‧a

Etymologia

passiivijohdos verbistä muodostaa; Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana

Käännökset

1. koostua jostain

englanti: be comprised (+ of), consist (+ of), be composed (+ of), be compounded (+ of) ranska: se former

ruotsi: forma sig venäjä: формироваться

Liittyvät sanat

• muodostuminen
• muodostus

Johdokset

• substantiivit: muodostuma

Yhdyssanat

• epämuodostua
• muodostumistapa

Aiheesta muualla

• muodostua Kielitoimiston sanakirjassa