puhekieli
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
puhekieli (26)
- (kielitiede) kansankieli, puhuttu jokapäiväinen kieli, jossa sallitaan vapauksia, eikä aina tavoitella täsmällisiä ilmauksia; muistuttaa arkikieltä, mutta sisältää enemmän vapauksia ja poikkeamia kirjakielestä ja muistuttaa enemmän slangia
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpuheˣˌkie̯li/
- tavutus: pu‧he‧kie‧li
Huomautukset[muokkaa]
- Ei pidä sekoittaa käsitteeseen slangi.
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista puhe ja kieli
Käännökset[muokkaa]
1. kansankieli, puhuttu jokapäiväinen kieli, jossa sallitaan vapauksia
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: puhekielinen