puhekieli

Suomi

Substantiivi

puhekieli (26)

1. (kielitiede) kansankieli, puhuttu jokapäiväinen kieli, jossa sallitaan vapauksia, eikä aina tavoitella täsmällisiä ilmauksia; muistuttaa arkikieltä, mutta sisältää enemmän vapauksia ja poikkeamia kirjakielestä ja muistuttaa enemmän slangia

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuheˣˌkie̯li/
• tavutus: pu‧he‧kie‧li

Huomautukset

• Ei pidä sekoittaa käsitteeseen slangi.

Etymologia

yhdyssana sanoista puhe ja kieli; Carl Axel Gottlundin käyttöön ottama uudissana

Käännökset

1. kansankieli, puhuttu jokapäiväinen kieli, jossa sallitaan vapauksia

englanti: spoken language latvia: sarunvaloda ranska: langue parlée f. ruotsi: talspråk

saksa: Umgangssprache tanska: talesprog viro: kõnekeel

Liittyvät sanat

• kirjakieli, yleiskieli, ammattikieli, arkikieli, slangi

Johdokset

• adjektiivit: puhekielinen

Aiheesta muualla

• puhekieli Kielitoimiston sanakirjassa
• puhekieli Tieteen termipankissa