puhekieli

Suomi

Substantiivi

puhekieli

1. (kielitiede) kansankieli, puhuttu jokapäiväinen kieli, jossa sallitaan vapauksia, eikä aina tavoitella täsmällisiä ilmauksia; muistuttaa arkikieltä, mutta sisältää enemmän vapauksia ja poikkeamia kirjakielestä ja muistuttaa enemmä slangia

Huomautus

• Ei pidä sekoittaa käsitteeseen slangi.

Käännökset

1. kansankieli, puhuttu jokapäiväinen kieli, jossa sallitaan vapauksia, eikä aina tavoitella täsmällisiä ilmauksia; muistuttaa arkikieltä, mutta sisältää enemmän vapauksia ja poikkeamia kirjakielestä ja muistuttaa enemmä slangia

ruotsi: talspråk

viro: kõnekeel

Liittyvät sanat

• kirjakieli, yleiskieli, ammattikieli, arkikieli, slangi

Johdokset

• adjektiivi: puhekielinen