keel

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keel (monikko keels)

  1. emäpuu
  2. köli

Liittyvät sanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • on an even keel – tasapainossa ja vakaa; toimii tai etenee ongelmitta ilman tarvetta muutoksiin
  • keep on an even keel – pysyä rauhallisena, hillitä itsensä

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. keels
part. prees. keeling
imp. & part. perf. keeled

keel

  1. kallistua, to keel over kaatua
    keel over – keikahtaa kumoon, kääntyä ylösalaisin

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keel (gen. keele, part. keelt, adit. keelde)

  1. (anatomia) kieli
    Lehmal on kare keel. – Lehmällä on karhea kieli
  2. (soittimessa jms.) kieli
    kitarri keeled – kitaran kielet
  3. (kielitiede) kieli
    Ta oskab eesti keelt – Hän osaa viroa.

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi keel keeled
Genetiivi keele keelte
Partitiivi keelt keeli
Illatiivi keelde
keelesse
keelisse
keeltesse

Liittyvät sanat[muokkaa]

kielitiede