kallistua
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]
Verbi
[muokkaa]kallistua (52) (taivutus[luo])
- mennä kallelleen
- Seinä oli kallistunut ihan vinoksi.
- (kuvaannollisesti) suuntautua jollekin kannalle
- Taidan sittenkin kallistua hänen kannalleen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑlːisˌt̪uɑˣ/
- tavutus: kal‧lis‧tu‧a
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kallistuma, kallistus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kallistua Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]kallistua (52) (taivutus[luo])
- tulla kalliimmaksi
- Hintojen nousun myötä elämä on kallistunut.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑlːisˌt̪uɑˣ/
- tavutus: kal‧lis‧tu‧a
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kallistuminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kallistua Kielitoimiston sanakirjassa
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen verbit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 52. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen kuvaannolliset ilmaukset
- Suomen kielen nelitavuiset sanat
- Suomen kielen verbikantaiset U-verbit
- Suomen kielen nominikantaiset tU-verbit
- Suomen kielen liiketaloustieteen sanasto
- Suomen kielen homonyymit