suuntautua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
suuntautua (52-F) (taivutus[luo])
- olla taipuvainen
- (kuvaannollisesti) kohdistua johonkin
- Kaikkien mielenkiinto oli suuntautunut muuhun kuin opetukseen.
Ääntäminen[muokkaa]
- tavutus: suun‧tau‧tu‧a / suun‧ta‧u‧tu‧a
Etymologia[muokkaa]
refleksiivijohdos verbistä suunnata
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
suuntautumisliike, suuntautumisvaihtoehto
Aiheesta muualla[muokkaa]
- suuntautua Kielitoimiston sanakirjassa