kallistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kallistuminen (38)
- teonnimi verbistä kallistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kallistuminen | kallistumiset |
| genetiivi | kallistumisen | kallistumisten kallistumisien |
| partitiivi | kallistumista | kallistumisia |
| akkusatiivi | kallistuminen; kallistumisen |
kallistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kallistumisessa | kallistumisissa |
| elatiivi | kallistumisesta | kallistumisista |
| illatiivi | kallistumiseen | kallistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kallistumisella | kallistumisilla |
| ablatiivi | kallistumiselta | kallistumisilta |
| allatiivi | kallistumiselle | kallistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kallistumisena (kallistumisna) |
kallistumisina |
| translatiivi | kallistumiseksi | kallistumisiksi |
| abessiivi | kallistumisetta | kallistumisitta |
| instruktiivi | – | kallistumisin |
| komitatiivi | – | kallistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kallistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kallistumis- | |