kohota

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kohota (74) (taivutus[luo])

  1. nousta: liikkua ylöspäin tai ylemmäs
    Savu kohoaa taivaalle.
    kohota ilmaan
    Entinen missi kohosi ministeriksi asti.
  2. (lukuarvoista tai mittavista suureista) lisääntyä, kasvaa, suureta
  3. (pinnanmuodoista) nousta korkeammaksi siirryttäessä eteenpäin; olla ympäristöään korkeampi; ulottua pystysuunnassa
    Metsän takana kohoavat vuoret.
  4. (sairaudesta tms.) nousta: syntyä, puhjeta
    Illalla ihoon alkoi nousta rakkuloita ja yöllä nousi korkea kuume.
  5. (taikinasta) nousta: turvota käymisen vaikutuksesta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkohot̪ɑˣ/
  • tavutus: ko‧ho‧ta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kohota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

kohota

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kohottaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kohottaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kohottaa