köli

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Köli, koli

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

köli (5) (monikko kölit)

  1. laivan tai veneen pohjassa sijaitseva uloke, evä tai palkki, joka vakauttaa pituussuuntaista kulkua erityisesti purjeveneissä ja tuulisissa olosuhteissa
    Purjeveneissä tarvitaan suhteellisesti paljon korkeampi köli kuin isoissa aluksissa purjeiden suuren tuulipinnan ja siitä aiheutuvan väännön vuoksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkøli/, [ˈk̟ʷø̞li]
  • tavutus: kö‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi köli kölit
genetiivi kölin kölien
(kölein)
partitiivi köliä kölejä
akkusatiivi köli;
kölin
kölit
sisäpaikallissijat
inessiivi kölissä köleissä
elatiivi kölistä köleistä
illatiivi köliin köleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kölillä köleillä
ablatiivi köliltä köleiltä
allatiivi kölille köleille
muut sijamuodot
essiivi kölinä köleinä
translatiivi köliksi köleiksi
abessiivi kölittä köleittä
instruktiivi kölein
komitatiivi köleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo köli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

eväköli, kölijalkainen, kölilinja, kölilohko, kölinlasku, kölipuu, köliruuma, kölivene, kölivesi, köliviiva, nostoköli, sikoköli, sisäköli, ulkoköli

Idiomit[muokkaa]

  • vetää kölin ali

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • köli Kielitoimiston sanakirjassa