evä
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]evä (10)
- (anatomia) ruumiinosa, jonka avulla kala työntää itseään eteenpäin tai pitää asentonsa vakaana
- Kalan evistä parittomia ovat selkä-, perä- ja pyrstöevä.
- (merenkulku) vedessä tai ilmassa kulkevan aluksen rungosta lähtevä uloke, joka tuottaa nostetta tai lisää vakautta
- Köli on vedenalainen aluksen pitkittäisuuntainen evä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈeʋæ/, [ˈe̞ʋæ]
- tavutus: e‧vä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | evä | evät |
| genetiivi | evän | evien (eväin) |
| partitiivi | evää | eviä |
| akkusatiivi | evä; evän |
evät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | evässä | evissä |
| elatiivi | evästä | evistä |
| illatiivi | evään | eviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | evällä | evillä |
| ablatiivi | evältä | eviltä |
| allatiivi | evälle | eville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | evänä | evinä |
| translatiivi | eväksi | eviksi |
| abessiivi | evättä | evittä |
| instruktiivi | – | evin |
| komitatiivi | – | evine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | evä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]eväkalvo, eväköli, eväpiikki, eväpoimu, eväruoto, lyhyteväpallopää, mustaeväkampela, peräevä, pyrstöevä, rasvaevä, rintaevä, selkäevä, suuntausevä, vatsaevä
Idiomit
[muokkaa]- ei liikauta/heilauta eväänsä
- sanotaan ihmisestä joka ei tee mitään (jonkin eteen)