kaatua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kaatua (52-F) (taivutus[luo])

  1. menettää hallittu tasapaino; mennä ympäri tai kyljelleen; läikkyä astian reunojen yli
    Pihakoivu kaatui myrskyssä.
    Viljarekka kaatui ojaan Partalantiellä. (esaimaa.fi)
    Vettä kaatui lattialle.
    Paavi Benedictus XVI kaatui lomaillessaan Italian Alpeilla ja mursi ranteensa.
    Objekti kaatuu kun sen painopistevektori poistuu objektin tukipisteiden välille syntyvän monikulmion sisältä.
    Kylmää sotaa konkreettisesti edustanut muuri kaatui 25 vuotta sitten.
  2. saada surmansa sodassa
  3. menettää asemansa tai valtansa
    hallitus kaatui
    Tsaarinvalta kaatui sodan pyörteissä.
  4. (tietotekniikka, tietokoneohjelmasta) lopettaa toimintansa normaalista poikkeavalla tavalla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑːt̪uɑˣ/
  • tavutus: kaa‧tu‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

kaato, keikahtaa, lentää nurin, mennä kumoon, murtua, luhistua

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kaatumatauti

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaatua Kielitoimiston sanakirjassa