keikahtaa

Suomi

Verbi

keikahtaa (53-F) (taivutus[luo])

kaatua, mennä kumoon
kääntyä kerran äkillisesti
(arkikieltä, leikkimielinen, kiertoilmaus) kuolla, kupsahtaa

Ääntäminen

IPA: [ˈkeikɑhtɑː]

Tavutus

tavutus: kei‧kah‧taa

Etymologia

momentaanijohdos verbistä keikkua

Käännökset

1. kaatua, mennä kumoon

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: keikahdus
verbit: keikahdella

Aiheesta muualla

keikahtaa Kielitoimiston sanakirjassa