keikkua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

keikkua (52-A) (taivutus[luo])

  1. heilua, heilahdella

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkeikːuɑˣ]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: keik‧ku‧a

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • keikkua Kielitoimiston sanakirjassa