keikahdus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keikahdus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkei̯kɑhdus/
- tavutus: kei‧kah‧dus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keikahdus | keikahdukset |
| genetiivi | keikahduksen | keikahdusten keikahduksien |
| partitiivi | keikahdusta | keikahduksia |
| akkusatiivi | keikahdus; keikahduksen |
keikahdukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keikahduksessa | keikahduksissa |
| elatiivi | keikahduksesta | keikahduksista |
| illatiivi | keikahdukseen | keikahduksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keikahduksella | keikahduksilla |
| ablatiivi | keikahdukselta | keikahduksilta |
| allatiivi | keikahdukselle | keikahduksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keikahduksena | keikahduksina |
| translatiivi | keikahdukseksi | keikahduksiksi |
| abessiivi | keikahduksetta | keikahduksitta |
| instruktiivi | – | keikahduksin |
| komitatiivi | – | keikahduksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keikahdukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keikahdus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä keikahtaa (keikahd- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. keikahtaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- keikahdus Kielitoimiston sanakirjassa