kuolla

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kuolla (67) (taivutus[luo])

  1. lakata elämästä
    Ukki kuoli sydänkohtaukseen 82-vuotiaana.
    Perussairauteen, kuten poskiontelotulehdukseen, josta nuori ihminen selviää pelkällä sairastamisella, voi yli 85-vuotias kuolla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuo̯lːɑˣ/
  • tavutus: kuol‧la

Etymologia[muokkaa]

uralilaisesta kantakielestä[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
uskonnollisia, ylätyylisiä
arkikieltä, kuvaannollisia
alatyyliä
sodassa kuolemisesta
slangia
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kuolinaika, kuolinapu, kuolinhetki, kuolinilmoitus, kuolinisku, kuolinkamppailu, kuolinkouristus, kuolinnaamio, kuolinpesä, kuolinpuku, kuolinpäivä, kuolinsanoma, kuolinsyy, kuolintodistus, kuolinvuode

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuolla Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuolla Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)