Siirry sisältöön

valta

Wikisanakirjasta
Katso myös: Valta
Wikipedia
Katso artikkeli Valta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

valta (9-I)

  1. kyky tai oikeus saada aikaan haluttuja sosiaalisia tai poliittisia seurauksia
    poliittinen valta, taloudellinen valta
  2. hallitseva tunne tms.
    Pera joutui kauhun valtaan.
  3. oikeus, valtuus, valtuutus
    Minulla on valta tehdä niin.
  4. valtakunta, valtio
    Hän vakoili vieraan vallan hyväksi.
  5. (mytologia) yliluonnollinen henkiolento
    Taivaan vallat.
  6. (yhdyssanan alkuosana)
    1. valtaan perustuva tai liittyvä, esim. valtapolitiikka, valtaoikeus
    2. suurinta osaa edustava, hallitseva, johtava, pää-, tärkein, esimerkiksi valtaväestö, valtamedia

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: [ˈʋɑ̝ltɑ̝]

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valta vallat
genetiivi vallan valtojen
(valtain)
partitiivi valtaa valtoja
akkusatiivi valta;
vallan
vallat
sisäpaikallissijat
inessiivi vallassa valloissa
elatiivi vallasta valloista
illatiivi valtaan valtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vallalla valloilla
ablatiivi vallalta valloilta
allatiivi vallalle valloille
muut sijamuodot
essiivi valtana valtoina
translatiivi vallaksi valloiksi
abessiivi vallatta valloitta
instruktiivi valloin
komitatiivi valtoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valla-
vahva vartalo valta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

akkavalta, akselivalta, arvovalta, arvovaltakysymys, edustusvalta, ehdonvalta, enemmistövalta, esivalta, hallintovalta, hallitsijavalta, hallitusvalta, hamevalta, harkintavalta, harvainvalta, henkivalta, hirmuvalta, ilkivalta, itsevalta, Itävalta, julkinen valta, järjestysvalta, kansantasavalta, kansanvalta, keisarivalta, keskusvalta, kuningasvalta, kurinpitovalta, käskyvalta, lainsäädäntövalta, maailmanvalta, merivalta, mielivalta, määräysvalta, määräämisvalta, naisvalta, naittajanvalta, nyrkkivalta, paavinvalta, pakkovalta, porvarisvalta, puhevalta, pääomavalta, päätäntävalta, päätösvalta, rahavalta, rankaisuvalta, ratkaisuvalta, roomalaisvalta, sananvalta, sanavalta, siirtomaavalta, sortovalta, sotilasvalta, supervalta, suurvalta, syytevalta, tasavalta, toimeenpanovalta, toimivalta, tsaarivalta, tuomiovalta, täytäntöönpanovalta, ulkovalta, vaikutusvalta, vallanhalu, vallanhimo, vallanjako, vallankaappaus, vallankeikaus, vallankeskitys, vallankumous, vallankäyttäjä, vallanperijä, vallanperillinen, vallanperimys, vallanpitäjä, vallansiirto, valta-asema, valtaannousu, valtaanpääsy, valtaantulo, valtaapitävä, valtaenemmistö, valtaistuin, valtakamppailu, valtakausi, valtakieli, valtakirja, valtakulttuuri, valtakunta, valtalaji, valtalehti, valtamedia, valtameri, valtaneuvosto, valtaoikeus, valtaoja, valtaosa, valtapeli, valtapiiri, valtapolitiikka, valtapuolue, valtapuu, valtapyrkimys, valtarakenne, valtaryhmittymä, valtasuoni, valtataistelu, valtatie, valtatieverkko, valtatyhjiö, valtavirta, valtavirtaus, valtaväri, valtaväylä, valtiovalta, virkavalta, väkivalta, ydinasevalta, ydinvalta, Yhdysvallat, yksinvalta, ylimysvalta, ylivalta, ympärysvalta, äänivalta

Idiomit

[muokkaa]
  • päästä vallalle
  1. päästä vallitsevaksi asiantilaksi
  • päästä valloilleen
  1. päästä ulkoapäin hallitsemattomaan tilaan

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • valta Kielitoimiston sanakirjassa
  • valta Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.