Siirry sisältöön

vallitseva

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

vallitseva (10)

  1. parhaillaan oleva
    vallitsevat olosuhteet
  2. valta-asemassa oleva
    Myytti tiiviistä ekokaupungista – eli kertomus siitä miten ajatusharhasta tuli vallitseva totuus. (otsikko, yle.fi)
  3. (perinnöllisyystiede) dominantti
    vallitseva periytyminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋɑlːit̪ˌseʋɑ/
  • tavutus: val‧lit‧se‧va

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

vallitseva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vallita

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vallitseva vallitsevat
genetiivi vallitsevan vallitsevien
(vallitsevain)
partitiivi vallitsevaa vallitsevia
akkusatiivi vallitseva; vallitsevan vallitsevat
sisäpaikallissijat
inessiivi vallitsevassa vallitsevissa
elatiivi vallitsevasta vallitsevista
illatiivi vallitsevaan vallitseviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vallitsevalla vallitsevilla
ablatiivi vallitsevalta vallitsevilta
allatiivi vallitsevalle vallitseville
muut sijamuodot
essiivi vallitsevana vallitsevina
translatiivi vallitsevaksi vallitseviksi
abessiivi vallitsevatta vallitsevitta
instruktiivi vallitsevin
komitatiivi vallitsevine