Siirry sisältöön

vallita

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

vallita (69) (taivutus)

  1. olla hallitseva
    Maassa vallitsee kaaos maanjäristyksen jälkeen.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋɑlːit̪ɑˣ/
  • tavutus: val‧li‧ta

Etymologia

[muokkaa]
  • vanha germaaninen laina samasta sanueesta kuin valta[1][2]

Käännökset

[muokkaa]
1. olla hallitseva

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Sanueen sanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • vallita Kielitoimiston sanakirjassa
  • vallita Suomen etymologisessa sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

vallita

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä vallittaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vallittaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä vallittaa

Viitteet

[muokkaa]
  1. ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”vallita”.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=vallita&oldid=5051116”