tuomiovalta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tuomiovalta (9) (ei monikkoa)
- (politiikka, oikeustiede) valta päättää siitä, miten lakia tulee soveltaa
- Sopimus sisältää yksityiskohtaiset määräykset lähettäjä- ja vastaanottajavaltion oikeudesta harjoittaa tuomiovaltaa joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniin ja näiden huollettaviin nähden. (Hallituksen esitys 19/1997)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪uo̯mioˌʋɑlt̪ɑ/
- tavutus: tuo‧mi‧o‧val‧ta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuomiovalta | – |
| genetiivi | tuomiovallan | – |
| partitiivi | tuomiovaltaa | – |
| akkusatiivi | tuomiovalta; tuomiovallan |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuomiovallassa | – |
| elatiivi | tuomiovallasta | – |
| illatiivi | tuomiovaltaan | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuomiovallalla | – |
| ablatiivi | tuomiovallalta | – |
| allatiivi | tuomiovallalle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuomiovaltana | – |
| translatiivi | tuomiovallaksi | – |
| abessiivi | tuomiovallatta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | tuomiovaltoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tuomiovalla- | |
| vahva vartalo | tuomiovalta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista tuomio ja valta
Käännökset[muokkaa]
1. valta päättää siitä, miten lakia tulee soveltaa
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tuomiovalta Kielitoimiston sanakirjassa