lainsäädäntövalta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lainsäädäntövalta (9) (ei monikkoa)

  1. (politiikka, oikeustiede) oikeus säätää, muuttaa ja kumota lakeja
    Suomessa lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lainsäädäntövalta
genetiivi lainsäädäntövallan
partitiivi lainsäädäntövaltaa
akkusatiivi lainsäädäntövalta;
lainsäädäntövallan
sisäpaikallissijat
inessiivi lainsäädäntövallassa
elatiivi lainsäädäntövallasta
illatiivi lainsäädäntövaltaan
ulkopaikallissijat
adessiivi lainsäädäntövallalla
ablatiivi lainsäädäntövallalta
allatiivi lainsäädäntövallalle
muut sijamuodot
essiivi lainsäädäntövaltana
translatiivi lainsäädäntövallaksi
abessiivi lainsäädäntövallatta
instruktiivi
komitatiivi lainsäädäntövaltoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lainsäädäntövalla-
vahva vartalo lainsäädäntövalta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista lainsäädäntö ja valta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vieruskäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]