Siirry sisältöön

valtuus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

valtuus (40)

  1. oikeus tehdä jotain
    Komission ehdotus sisältää asetuksen, jolla laajennettaisiin Euroopan keskuspankin (EKP) valtuuksia valvoa kaikkien euroalueen pankkien toimintaa.[1]

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋɑlt̪uːs/
  • tavutus: val‧tuus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valtuus valtuudet
genetiivi valtuuden valtuuksien
partitiivi valtuutta valtuuksia
akkusatiivi valtuus;
valtuuden
valtuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi valtuudessa valtuuksissa
elatiivi valtuudesta valtuuksista
illatiivi valtuuteen valtuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valtuudella valtuuksilla
ablatiivi valtuudelta valtuuksilta
allatiivi valtuudelle valtuuksille
muut sijamuodot
essiivi valtuutena valtuuksina
translatiivi valtuudeksi valtuuksiksi
abessiivi valtuudetta valtuuksitta
instruktiivi valtuuksin
komitatiivi valtuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valtuude-
vahva vartalo valtuute-
konsonantti-
vartalo
valtuut-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

asiavaltuus, erikoisvaltuus, valtuuskirja, valtuuskirje, valtuuskunta, valtuuslaki

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • valtuus Kielitoimiston sanakirjassa
  • valtuus Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 472 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa