valtakirja

Suomi

Substantiivi

valtakirja

1. päämiehen eli valtuuttajan antama asiakirja, jonka valtuutettu pitää hallussaan ja esittää kolmannelle osapuolelle todistukseksi valttuuttamisesta

Etymologia

yhdyssana sanoista valta ja kirja

Käännökset

1. todistus valtuuttamisesta

englanti: power of attorney[en]

ruotsi: fullmakt

Liittyvät sanat

• asiakirja
• avoin asianajovaltakirja
• nimittämiskirja
• osapuoli
• päämies
• valtuutettu
• valtuuttaja
• valtuuttaminen
• yksilöity valtakirja

Yhdyssanat

• valtakirjantarkastus

Aiheesta muualla

• valtakirja Kielitoimiston sanakirjassa