vallanpitäjä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vallanpitäjä (10)

  1. (useimmiten monikossa) viranomainen tai henkilö, jolla on valta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑlːɑnˌpit̪æjæ/
  • tavutus: val‧lan‧pi‧tä‧jä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vallanpitäjä vallanpitäjät
genetiivi vallanpitäjän vallanpitäjien
(vallanpitäjäin)
partitiivi vallanpitäjää vallanpitäjiä
akkusatiivi vallanpitäjä;
vallanpitäjän
vallanpitäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi vallanpitäjässä vallanpitäjissä
elatiivi vallanpitäjästä vallanpitäjistä
illatiivi vallanpitäjään vallanpitäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vallanpitäjällä vallanpitäjillä
ablatiivi vallanpitäjältä vallanpitäjiltä
allatiivi vallanpitäjälle vallanpitäjille
muut sijamuodot
essiivi vallanpitäjänä vallanpitäjinä
translatiivi vallanpitäjäksi vallanpitäjiksi
abessiivi vallanpitäjättä vallanpitäjittä
instruktiivi vallanpitäjin
komitatiivi vallanpitäjine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]