hallitseva
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]hallitseva (10) (komparatiivi hallitsevampi, superlatiivi hallitsevin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka hallitsee, jolla on valta muihin nähden
- (urheilu) sellainen, joka on voittanut edellisen kerran mestaruuden
- hallitseva maailmanmestari
- vallitseva, dominoiva
- Alueella rakennusten hallitseva väri on tummanpunainen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑlːit̪ˌseʋɑ/
- tavutus: hal‧lit‧se‧va
Käännökset
[muokkaa]1. hallitseva
|
3. vallitseva, dominoiva
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: hallitsevuus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hallitseva Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]hallitseva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hallita
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hallitseva | hallitsevat |
| genetiivi | hallitsevan | hallitsevien (hallitsevain) |
| partitiivi | hallitsevaa | hallitsevia |
| akkusatiivi | hallitseva; hallitsevan |
hallitsevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hallitsevassa | hallitsevissa |
| elatiivi | hallitsevasta | hallitsevista |
| illatiivi | hallitsevaan | hallitseviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hallitsevalla | hallitsevilla |
| ablatiivi | hallitsevalta | hallitsevilta |
| allatiivi | hallitsevalle | hallitseville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hallitsevana | hallitsevina |
| translatiivi | hallitsevaksi | hallitseviksi |
| abessiivi | hallitsevatta | hallitsevitta |
| instruktiivi | – | hallitsevin |
| komitatiivi | – | hallitsevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hallitseva- | |
| vahva vartalo | hallitseva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |