Siirry sisältöön

valtio

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Valtioiden rajat 2006

Substantiivi[muokkaa]

valtio (3)

Wikipedia
Katso artikkeli Valtio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. valtarakenne, jonka alue on määritelty, joka käyttää siellä oikeutta ja jolla on suvereniteetti
  2. edellisen hallinnollinen, oikeudellinen ja taloudellinen järjestelmä, sen hallintokoneisto
    Hankkeen päärahoittajana toimii Suomen valtio.
    kuntien ja valtion tehtävät

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑlt̪io/, [ˈʋɑ̝ltio̞]
  • tavutus: val‧ti‧o

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valtio valtiot
genetiivi valtion valtioiden
valtioitten
partitiivi valtiota valtioita
akkusatiivi valtio;
valtion
valtiot
sisäpaikallissijat
inessiivi valtiossa valtioissa
elatiivi valtiosta valtioista
illatiivi valtioon valtioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi valtiolla valtioilla
ablatiivi valtiolta valtioilta
allatiivi valtiolle valtioille
muut sijamuodot
essiivi valtiona valtioina
translatiivi valtioksi valtioiksi
abessiivi valtiotta valtioitta
instruktiivi valtioin
komitatiivi valtioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo valtio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset[muokkaa]

  • Aikaisemmin sanaa on käytetty ja historiallisissa asiayhteyksissä käytetään edelleen muun muassa sellaisissa merkityksissä kuin valtakunta, kuningaskunta tai keisarikunta.

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Sanaliitot[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.
  2. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 5. painos. Helsinki: WSOY, 2011.