stato

Katso myös: ŝtato

Esperanto

Substantiivi

stato (yks. akk. staton; mon. statoj, mon. akk. statojn)

1. tila

Ido

Substantiivi

stato (yksikön akkusatiivi staton; monikko stati, monikon akkusatiivi statin)

1. valtio

Italia

Substantiivi

stato m. (monikko stati[luo])

1. valtio

   Stato della Città del Vaticano Vatikaanivaltio

2. tila, status

Verbi

stato m., stata f. (monikko stati m., state f.)

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä stare
2. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä essere

Latina

Verbi

stātō

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä stō
2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä stō

Verbi

statō

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta status (joka on partisiipin perfekti sanasta sistō)
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta status (joka on partisiipin perfekti sanasta sistō)
3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta status (joka on partisiipin perfekti sanasta sistō)
4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta status (joka on partisiipin perfekti sanasta sistō)