Siirry sisältöön

stato

Wikisanakirjasta
Katso myös: ŝtato

Esperanto

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

stato (yks. akk. staton; mon. statoj, mon. akk. statojn)

  1. tila

Ido

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

stato (yksikön akkusatiivi staton; monikko stati, monikon akkusatiivi statin)

  1. valtio

Italia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

stato m. (monikko stati[luo])

  1. valtio
    Stato della Città del Vaticano Vatikaanivaltio
  2. tila, status

Verbi

[muokkaa]

stato m., stata f. (monikko stati m., state f.)

  1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä stare
  2. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä essere

Latina

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

stātō

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä stō
  2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä stō

Verbi

[muokkaa]

statō

  1. yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta status (joka on partisiipin perfekti verbistä sistō)
  2. yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta status (joka on partisiipin perfekti verbistä sistō)
  3. yksikön neutrin datiivimuoto sanasta status (joka on partisiipin perfekti verbistä sistō)
  4. yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta status (joka on partisiipin perfekti verbistä sistō)