stare

Wikisanakirjasta

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

stare (monikko stares)

  1. tuijotus

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. stares
part. prees. staring
imp. & part. perf. stared

stare

  1. ~ at tuijottaa jkta/jtk

Italia[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

stare (epäsäännöllinen, taivutus)

  1. olla, jäädä, pysyä
  2. asua, oleskella
  3. voida
    Sto bene.
    Voin hyvin.

Kroaatti[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

stare

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin genetiivimuoto sanasta star
  2. (taivutusmuoto) monikon feminiinin nominatiivimuoto sanasta star
  3. (taivutusmuoto) monikon feminiinin akkusatiivimuoto sanasta star
  4. (taivutusmuoto) monikon maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta star

Verbi[muokkaa]

stare

  1. (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä starjeti

Verbi[muokkaa]

stare

  1. (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä stariti

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

stāre

  1. (taivutusmuoto) aktiivin preesensin infinitiivi verbistä stō
  2. (taivutusmuoto) passiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä stō

Puola[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

stare

  1. (taivutusmuoto) nominatiivin, akkusatiivin ja vokatiivin neutrin yksikkö sanasta stary
  2. (taivutusmuoto) nominatiivin, akkusatiivin ja vokatiivin ei-mask.pers.-muodon monikko sanasta stary

Romania[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

genetiivi/datiivi
yksikkö unei stări
määräinen stării
monikkounor stări
määräinenstărilor

stare f. (määräinen: stareamonikko: stări, määräinen: stările)

  1. tila
    stare excepţională hätätila

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

stare yl. (2) (yks. määr. staren [luo], mon. epämäär. starar [luo], mon. määr. stararna [luo])

  1. kottarainen