kruunu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
kruunu (1)

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kruunu (1)

  1. hallitsijoiden käyttämä arvoasemaa kuvaava päähine
  2. joidenkin maiden rahayksikkö
  3. (kuvaannollisesti) kuninkaan tai kuningattaren valta; myös valtiovalta yleensä
    Maksaa verot kruunulle
    Luopua kruunusta – ’luopua kuninkaan- tai kuningattaren asemasta’
    Kruunun maat.
    Tämä komea metsä kuuluu kruunulle.
  4. hampaan terän korvaava proteesi
  5. sana kuin kruuna, kolikon kuvapuoli
  6. hirvieläimen, erityisesti hirven haarautuva sarvi
  7. kiviporan terä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkruːnu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kruunu kruunut
genetiivi kruunun kruunujen
(kruunuin)
partitiivi kruunua kruunuja
akkusatiivi kruunu; kruunun kruunut
Sisäpaikallissijat
inessiivi kruunussa kruunuissa
elatiivi kruunusta kruunuista
illatiivi kruunuun kruunuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kruunulla kruunuilla
ablatiivi kruunulta kruunuilta
allatiivi kruunulle kruunuille
Muut
essiivi kruununa kruunuina
translatiivi kruunuksi kruunuiksi
abessiivi kruunutta kruunuitta
instruktiivi kruunuin
komitatiivi kruunuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]