kruunu
Wikisanakirja
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kruunu (1)
- hallitsijoiden käyttämä arvoasemaa kuvaava päähine
- joidenkin maiden rahayksikkö
- (kuvaannollisesti) kuninkaan tai kuningattaren valta; myös valtiovalta yleensä
- Maksaa verot kruunulle
- Luopua kruunusta – ’luopua kuninkaan- tai kuningattaren asemasta’
- Kruunun maat.
- Tämä komea metsä kuuluu kruunulle.
- hampaan terän korvaava proteesi
- sana kuin kruuna, kolikon kuvapuoli
- hirvieläimen, erityisesti hirven haarautuva sarvi
- kiviporan terä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈkruːnu]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kruunu | kruunut |
| genetiivi | kruunun | kruunujen (kruunuin) |
| partitiivi | kruunua | kruunuja |
| akkusatiivi | kruunu; kruunun | kruunut |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kruunussa | kruunuissa |
| elatiivi | kruunusta | kruunuista |
| illatiivi | kruunuun | kruunuihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kruunulla | kruunuilla |
| ablatiivi | kruunulta | kruunuilta |
| allatiivi | kruunulle | kruunuille |
| Muut | ||
| essiivi | kruununa | kruunuina |
| translatiivi | kruunuksi | kruunuiksi |
| abessiivi | kruunutta | kruunuitta |
| instruktiivi | – | kruunuin |
| komitatiivi | – | kruunuine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
Numero puuttuu. kruunusta luopuminen
|
|
6. sarvi
