kruunu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
kruunu (1)

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kruunu (1)

  1. hallitsijoiden käyttämä, arvoasemaa ilmentävä koristeellinen, tavallisesti kultainen, päähine
  2. (kuvaannollisesti) monarkioissa valtio, valtiovalta
    Mäkitupa sijaitsi kruunun mailla.
    Tämä komea metsä kuuluu kruunulle.
    maksaa verot kruunulle
  3. monien maiden rahayksikkö
  4. (kuvaannollisesti) kuninkaan tai kuningattaren valta
    luopua kruunusta
    luopua kuninkaan tai kuningattaren asemasta
  5. hammaskruunu, hampaan terän korvaava proteesi
  6. kruuna, kolikon kuvapuoli
  7. hirvieläimen, erityisesti hirven haarautuva sarvi
  8. kiviporan terä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkruːnu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kruunu kruunut
genetiivi kruunun kruunujen
partitiivi kruunua kruunuja
akkusatiivi kruunu; kruunun kruunut
sisäpaikallissijat
inessiivi kruunussa kruunuissa
elatiivi kruunusta kruunuista
illatiivi kruunuun kruunuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kruunulla kruunuilla
ablatiivi kruunulta kruunuilta
allatiivi kruunulle kruunuille
muut sijamuodot
essiivi kruununa kruunuina
translatiivi kruunuksi kruunuiksi
abessiivi kruunutta kruunuitta
instruktiivi kruunuin
komitatiivi kruunuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]


Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kattokruunu, keisarinkruunu, kristallikruunu, kruunukorkki, kruunukynttilä, kruununjalokivi, kruununkyyti, kruununmakasiini, kruununprinsessa, kruununprinssi, kruununsiirtomaa, kruununtavoittelija, kruununtila, kruununvouti, kruunupää, kultakruunu, kuningaskruunu, kuninkaankruunu, kynttiläkruunu, marttyyrinkruunu, morsiuskruunu, orjantappurakruunu, piikkikruunu, sarvikruunu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kruunu Kielitoimiston sanakirjassa