valtiosääntö

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Valtiosääntö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

valtiosääntö (1-J)

  1. (oikeustiede) valtiovallan, ihmisten ja ihmisyhteisöjen oikeudellisia suhteita koskeva keskeisin normisto
    Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. (Suomen perustuslain 1 §:n 2 mom)[1]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑlt̪ioˌsæːnt̪ø/
  • tavutus: val‧ti‧o‧sään‧tö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valtiosääntö valtiosäännöt
genetiivi valtiosäännön valtiosääntöjen
partitiivi valtiosääntöä valtiosääntöjä
akkusatiivi valtiosääntö;
valtiosäännön
valtiosäännöt
sisäpaikallissijat
inessiivi valtiosäännössä valtiosäännöissä
elatiivi valtiosäännöstä valtiosäännöistä
illatiivi valtiosääntöön valtiosääntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi valtiosäännöllä valtiosäännöillä
ablatiivi valtiosäännöltä valtiosäännöiltä
allatiivi valtiosäännölle valtiosäännöille
muut sijamuodot
essiivi valtiosääntönä valtiosääntöinä
translatiivi valtiosäännöksi valtiosäännöiksi
abessiivi valtiosäännöttä valtiosäännöittä
instruktiivi valtiosäännöin
komitatiivi valtiosääntöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valtiosäännö-
vahva vartalo valtiosääntö-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista valtio ja sääntö

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen perustuslaki Suomen oikeusministeriö. 24.3.2017.