Siirry sisältöön

-io

Wikisanakirjasta
Katso myös: io, Io, I/O, IO, -iö

Suomi

[muokkaa]

Suffiksi

[muokkaa]

-io (etuvokaalinen muoto -iö)

  1. verbeistä ja nomineista substantiiveja muodostava johdin, joiden merkitykset ovat yleensä
    yksilöä tarkoittavia
    olio, eliö, ilkiö
    paikkaa ilmaisevia
    kylmiö, lämpiö, kahvio

Huomautukset

[muokkaa]
  • Johdin liittyy kantasanan (vahvaan) vokaalivartaloon, jonka lyhyt tai pitkä vokaaliaines jää pois johtimen edeltä:
    siittää (vahva vokaalivartalo siitt|ä-) + -iö siittiö
    siitä ((vahva) vokaalivartalo sik|iä-) + -iö sikiö
    lehti (vahva vokaalivartalo leht|e-) + -iö lehtiö
    soikea (vartalo soik|ea-) + -io soikio

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Lähteet

[muokkaa]

Latina

[muokkaa]

Suffiksi

[muokkaa]

-iō

  1. muodostaa verbistä tekemistä tai tekemisen tulosta ilmaisevan substantiivin; liitetään verbin partisiipin perfektin vartaloon
    coquō 'keittää', coct|us coctiō 'keitos; keittäminen'