suvereniteetti

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suvereniteetti (5-C)[1]

Wikipedia
Katso artikkeli Suvereniteetti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. ylin valta, itsenäisyys, täydellinen riippumattomuus
    Tasavaltaisessa valtiossa parlamentilla on suvereniteetti.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suvereniteetti suvereniteetit
genetiivi suvereniteetin suvereniteettien
(suvereniteettein)
partitiivi suvereniteettia suvereniteetteja
akkusatiivi suvereniteetti;
suvereniteetin
suvereniteetit
sisäpaikallissijat
inessiivi suvereniteetissa suvereniteeteissa
elatiivi suvereniteetista suvereniteeteista
illatiivi suvereniteettiin suvereniteetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suvereniteetilla suvereniteeteilla
ablatiivi suvereniteetilta suvereniteeteilta
allatiivi suvereniteetille suvereniteeteille
muut sijamuodot
essiivi suvereniteettina suvereniteetteina
translatiivi suvereniteetiksi suvereniteeteiksi
abessiivi suvereniteetitta suvereniteeteitta
instruktiivi suvereniteetein
komitatiivi suvereniteetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo suvereniteeti-
vahva vartalo suvereniteetti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ranskan kielen, souveraineté

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C