suvereniteetti

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suvereniteetti (5-C)[1]

  1. ylin valta, itsenäisyys, täydellinen riippumattomuus
    Tasavaltaisessa valtiossa parlamentilla on suvereniteetti.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suvereniteetti suvereniteetit
genetiivi suvereniteetin suvereniteettien
partitiivi suvereniteettia suvereniteetteja
akkusatiivi suvereniteetti; suvereniteetin suvereniteetit
sisäpaikallissijat
inessiivi suvereniteetissa suvereniteeteissa
elatiivi suvereniteetista suvereniteeteista
illatiivi suvereniteettiin suvereniteetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suvereniteetilla suvereniteeteilla
ablatiivi suvereniteetilta suvereniteeteilta
allatiivi suvereniteetille suvereniteeteille
muut sijamuodot
essiivi suvereniteettina suvereniteetteina
translatiivi suvereniteetiksi suvereniteeteiksi
abessiivi suvereniteetitta suvereniteeteitta
instruktiivi suvereniteetein
komitatiivi suvereniteetteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C