tasapaino
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tasapaino (1)
- se, että jokin pysyy pystyssä tai paikoillaan; vaikuttavat erisuuntaiset voimat ovat yhtä suuret; menot ja tulot yhtä suuret
- (taloustiede) tilanne, jossa kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tasapaino | tasapainot |
| genetiivi | tasapainon | tasapainojen |
| partitiivi | tasapainoa | tasapainoja |
| akkusatiivi | tasapaino; tasapainon |
tasapainot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tasapainossa | tasapainoissa |
| elatiivi | tasapainosta | tasapainoista |
| illatiivi | tasapainoon | tasapainoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tasapainolla | tasapainoilla |
| ablatiivi | tasapainolta | tasapainoilta |
| allatiivi | tasapainolle | tasapainoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tasapainona | tasapainoina |
| translatiivi | tasapainoksi | tasapainoiksi |
| abessiivi | tasapainotta | tasapainoitta |
| instruktiivi | – | tasapainoin |
| komitatiivi | – | tasapainoine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista tasa- ja paino
Käännökset[muokkaa]
2. tilanne, jossa kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: tasapainoilla, tasapainottaa
Yhdyssanat[muokkaa]
epätasapaino, tasapainoasema, tasapainoelin, tasapainohinta, tasapainohäiriö, tasapainokivi, tasapainopolitiikka, tasapainotila