tasapaino

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tasapaino (1)

  1. se, että jokin pysyy pystyssä tai paikoillaan; vaikuttavat erisuuntaiset voimat ovat yhtä suuret; menot ja tulot yhtä suuret
    Sinulla täytyy olla hyvä tasapaino, että voit seistä yhdellä jalalla noin pitkään.
  2. (taloustiede) tilanne, jossa kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑsɑˌpɑi̯no/
  • tavutus: ta‧sa‧pai‧no

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tasapaino tasapainot
genetiivi tasapainon tasapainojen
partitiivi tasapainoa tasapainoja
akkusatiivi tasapaino;
tasapainon
tasapainot
sisäpaikallissijat
inessiivi tasapainossa tasapainoissa
elatiivi tasapainosta tasapainoista
illatiivi tasapainoon tasapainoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tasapainolla tasapainoilla
ablatiivi tasapainolta tasapainoilta
allatiivi tasapainolle tasapainoille
muut sijamuodot
essiivi tasapainona tasapainoina
translatiivi tasapainoksi tasapainoiksi
abessiivi tasapainotta tasapainoitta
instruktiivi tasapainoin
komitatiivi tasapainoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tasapaino-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista tasa- ja paino

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

tasapainottaminen, tasapainotus

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hintatasapaino, tasapainoasema, tasapainoelin, tasapainohinta, tasapainohäiriö, tasapainokivi, tasapainopolitiikka, tasapainotila

Idiomit[muokkaa]

  • kauhun tasapaino

Aiheesta muualla[muokkaa]