tasapaino
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tasapaino (1)
- se, että jokin pysyy pystyssä tai paikoillaan; vaikuttavat erisuuntaiset voimat ovat yhtä suuret; menot ja tulot yhtä suuret
- (taloustiede) tilanne, jossa kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tasapaino | tasapainot |
genetiivi | tasapainon | tasapainojen |
partitiivi | tasapainoa | tasapainoja |
akkusatiivi | tasapaino; tasapainon |
tasapainot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tasapainossa | tasapainoissa |
elatiivi | tasapainosta | tasapainoista |
illatiivi | tasapainoon | tasapainoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tasapainolla | tasapainoilla |
ablatiivi | tasapainolta | tasapainoilta |
allatiivi | tasapainolle | tasapainoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tasapainona | tasapainoina |
translatiivi | tasapainoksi | tasapainoiksi |
abessiivi | tasapainotta | tasapainoitta |
instruktiivi | – | tasapainoin |
komitatiivi | – | tasapainoine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista tasa- ja paino
Käännökset[muokkaa]
2. tilanne, jossa kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: tasapainoilla, tasapainottaa
Yhdyssanat[muokkaa]
epätasapaino, tasapainoasema, tasapainoelin, tasapainohinta, tasapainohäiriö, tasapainokivi, tasapainopolitiikka, tasapainotila