läppä

Katso myös: lappa

Suomi

Substantiivi

läppä (10-B)

1. esine, jonka tarkoitus on estää aineen liike tai virtaus, tyypillisesti ohuehko levy putkessa tai kanavassa
2. (anatomia) sydämen osa, jonka tarkoituksena on ohjata veren virtausta
3. (musiikki) puhaltimen ilmareiän suljin
4. soittokellon kieli
5. (slangia) vitsi

   Se oli läppä!

Ääntäminen

• IPA: [ˈlæpːæ]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	läppä	läpät
genetiivi	läpän	läppien (läppäin)
partitiivi	läppää	läppiä
akkusatiivi	läppä; läpän	läpät
sisäpaikallissijat
inessiivi	läpässä	läpissä
elatiivi	läpästä	läpistä
illatiivi	läppään	läppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	läpällä	läpillä
ablatiivi	läpältä	läpiltä
allatiivi	läpälle	läpille
muut sijamuodot
essiivi	läppänä	läppinä
translatiivi	läpäksi	läpiksi
abessiivi	läpättä	läpittä
instruktiivi	–	läpin
komitatiivi	–	läppine- + omistusliite

Käännökset

1. esine, jonka tarkoitus on estää aineen liike tai virtaus

englanti: flap

2. sydämen osa, jonka tarkoituksena on ohjata veren virtausta

englanti: valve

3. vitsi

Kts. vitsi

Liittyvät sanat

• läppäri
• läppäys
• läpättää
• läpätä
• välppä

Johdokset

• adjektiivit: läpällinen

Yhdyssanat

aortanläppä, hiippaläppä, kaasuläppä, korvaläppä, kuristusläppä, läppäsilta, läppäventtiili, läppävika, roiskeläppä, sulkuläppä, sydänläppä, tekoläppä

Idiomit

• heittää läppää

Aiheesta muualla

• läppä Kielitoimiston sanakirjassa