äidinkieli

Suomi

Substantiivi

äidinkieli

1. kieli, jonka lapsi omaksuu ensimmäisenä, tavallisesti vanhemmiltaan kotipiirissään ja useimmiten äidiltään
2. vanhempien käyttämän kielen, esimerkiksi suomen tai ruotsin oppiaine alakoulussa, yläkoulussa, ammattikoulussa ja lukiossa

Ääntäminen

• IPA: /ˈæi̯dinˌkie̯li/
• tavutus: äi‧din‧kie‧li

Etymologia

yhdyssana osista äiti (genetiivi) ja kieli; Jacobus Finnon käyttöön ottama uudissana

Käännökset

1. ensimmäinen kieli

englanti: mother tongue, native language italia: madrelingua f. kurdi: zimanê dayikî kymri: mamiaith liivi: jemākēļ; sindikēļ ranska: langue maternelle ruotsi: modersmål

saksa: Muttersprache f. somali: luqadda hooyo tataari: ana tele, ана теле turkki: ana dili unkari: anyanyelv venäjä: родной язык [rodnoi jazyk] viro: emakeel

Liittyvät sanat

• kantakieli
• kotikieli

Yhdyssanat

äidinkielenkoe

Aiheesta muualla

• äidinkieli Kielitoimiston sanakirjassa
• äidinkieli Tieteen termipankissa