äidinkieli

Suomi

Substantiivi

äidinkieli

1. kieli, jonka lapsi omaksuu ensimmäisenä, tavallisesti vanhemmiltaan kotipiirissään ja useimmiten äidiltään
2. oppilaan ensisijaisen kielen oppiaine alakoulussa, yläkoulussa, ammattikoulussa ja lukiossa, nykyisin virallisesti esim. "äidinkieli ja kirjallisuus" (yo-kokeessa) tai "viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen äidinkielellä" (ammattikoulussa)

Ääntäminen

• IPA: /ˈæi̯dinˌkie̯li/
• tavutus: äi‧din‧kie‧li

Etymologia

yhdyssana osista äiti (genetiivi) ja kieli

Käännökset

1. ensimmäinen kieli

englanti: mother tongue, native language italia: madrelingua f. kroatia: materinski jezik m., materinji jezik m., maternji jezik m. kurdi: zimanê dayikî kymri: mamiaith liivi: jemākēļ; sindikēļ ranska: langue maternelle ruotsi: modersmål

saksa: Muttersprache f. somali: luqadda hooyo tataari: ana tele, ана теле turkki: ana dili unkari: anyanyelv venäjä: родной язык [rodnoi jazyk] viro: emakeel

Liittyvät sanat

• isänmaa
• kantakieli
• kotikieli

Yhdyssanat

äidinkielenkoe

Aiheesta muualla

• äidinkieli Kielitoimiston sanakirjassa
• äidinkieli Tieteen termipankissa
• Artikkeli 517 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa