minä
Katso myös: mina, mină, minā, mína |
Suomi[muokkaa]
Pronomini[muokkaa]
minä
- (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa itseensä
- Minä olen lääkäri! (itseään korostava henkilö rientää näyttävästi apuun)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈminæ/, [ˈminæ]
- tavutus: mi‧nä
Taivutus[muokkaa]
- Huomaa poikkeuksellinen taivutus – muissa kuin perusmuodossa vartalo minu- (vrt. sinä). Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *minutta käytetään äärimmäisen harvoin.
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | minä | – |
genetiivi | minun | – |
partitiivi | minua | – |
akkusatiivi | minut | – |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | minussa | – |
elatiivi | minusta | – |
illatiivi | minuun | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | minulla | – |
ablatiivi | minulta | – |
allatiivi | minulle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | minuna | – |
translatiivi | minuksi | – |
abessiivi | (minutta) | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | – |
Etymologia[muokkaa]
- etymologia ulottuu aina samojedikieliin asti, eli sana on uralilainen (SSA s.v. minä)
- uralilainen kanta, kaksi varianttia: *min (josta mm. itämerensuomen sanat) ja *mun[1]
Käännökset[muokkaa]
1. sana, jolla puhuja viittaa itseensä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
minäkuva, minäkäsitys, minämuoto
Aiheesta muualla[muokkaa]
- minä Kielitoimiston sanakirjassa
Pronomini[muokkaa]
minä
- (interrogatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
- (relatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
- (indefiniittinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
Substantiivi[muokkaa]
minä (10)
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | minä | – |
genetiivi | minän | – |
partitiivi | minää | – |
akkusatiivi | minä; minän |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | minässä | – |
elatiivi | minästä | – |
illatiivi | minään | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | minällä | – |
ablatiivi | minältä | – |
allatiivi | minälle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | minänä | – |
translatiivi | minäksi | – |
abessiivi | minättä | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | minine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | minä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
käännöslaina latinan sanasta ego ’minä’
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- minä Kielitoimiston sanakirjassa
Karjala[muokkaa]
Pronomini[muokkaa]
minä
- (persoonapronomini) minä
Liittyvät sanat[muokkaa]
Lähteet[muokkaa]
- Karjalan kielen verkkosanakirja / toimittanut: Marja Torikka ; verkkosovellus: Jari Vihtari. Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2009.
Vepsä[muokkaa]
Pronomini[muokkaa]
minä (gen minun, yks part mindai, mon part meid)
Viitteet[muokkaa]
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen persoonapronominit
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen pronominien taivutusmuodot
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 10. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen psykologian sanasto
- Karjalan sanat
- Karjalan kielen persoonapronominit
- Vepsän sanat
- Vepsän kielen persoonapronominit