minä

Wikisanakirjasta
Katso myös: mina, mină, minā, mína

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

minä

  1. (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa itseensä
    Minä olen lääkäri! (itseään korostava henkilö rientää näyttävästi apuun)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈminæ/, [ˈminæ]
  • tavutus: mi‧nä

Taivutus[muokkaa]

  • Huomaa poikkeuksellinen taivutus – muissa kuin perusmuodossa vartalo minu- (vrt. sinä). Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *minutta käytetään äärimmäisen harvoin.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi minä
genetiivi minun
partitiivi minua
akkusatiivi minut
sisäpaikallissijat
inessiivi minussa
elatiivi minusta
illatiivi minuun
ulkopaikallissijat
adessiivi minulla
ablatiivi minulta
allatiivi minulle
muut sijamuodot
essiivi minuna
translatiivi minuksi
abessiivi (minutta)
instruktiivi
komitatiivi

Etymologia[muokkaa]

  • etymologia ulottuu aina samojedikieliin asti, eli sana on uralilainen (SSA s.v. minä)
  • uralilainen kanta, kaksi varianttia: *min (josta mm. itämerensuomen sanat) ja *mun[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

minäkuva, minäkäsitys, minämuoto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • minä Kielitoimiston sanakirjassa

Pronomini[muokkaa]

minä

  1. (interrogatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
  2. (relatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
  3. (indefiniittinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä

Substantiivi[muokkaa]

minä (10)

  1. (psykologia) minuus, ihmisen olemuksen subjektiivinen osa, ego
    rakas oma minä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi minä
genetiivi minän
partitiivi minää
akkusatiivi minä;
minän
sisäpaikallissijat
inessiivi minässä
elatiivi minästä
illatiivi minään
ulkopaikallissijat
adessiivi minällä
ablatiivi minältä
allatiivi minälle
muut sijamuodot
essiivi minänä
translatiivi minäksi
abessiivi minättä
instruktiivi
komitatiivi minine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo minä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

käännöslaina latinan sanasta ego ’minä’

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • minä Kielitoimiston sanakirjassa

Karjala[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

minä

  1. (persoonapronomini) minä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Karjalan kielen verkkosanakirja / toimittanut: Marja Torikka ; verkkosovellus: Jari Vihtari. Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2009.
Karjalan kielen verkkosanakirja

Vepsä[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

minä (gen minun, yks part mindai, mon part meid)

  1. minä

Viitteet[muokkaa]