minuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

minuus (40)

  1. Se mikä on ihmisessä itsessään. Oma minä, sielu ja psyyke.
    Sinun minuutesi minulle on se minä sinä olet.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈminuːs/
  • tavutus: mi‧nuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi minuus minuudet
genetiivi minuuden minuuksien
partitiivi minuutta minuuksia
akkusatiivi minuus;
minuuden 		minuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi minuudessa minuuksissa
elatiivi minuudesta minuuksista
illatiivi minuuteen minuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi minuudella minuuksilla
ablatiivi minuudelta minuuksilta
allatiivi minuudelle minuuksille
muut sijamuodot
essiivi minuutena minuuksina
translatiivi minuudeksi minuuksiksi
abessiivi minuudetta minuuksitta
instruktiivi – minuuksin
komitatiivi – minuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo minuude-
vahva vartalo minuute-
konsonantti-
vartalo 		minuut-

Käännökset[muokkaa]

1. Se mikä on ihmisessä itsessään. Oma minä, sielu ja psyyke.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • minuus Kielitoimiston sanakirjassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=minuus&oldid=4308825”