es

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: -es, ES, Es ja és


Kansainvälinen[muokkaa]

Lyhenne[muokkaa]

es

  1. espanjan kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

Suomi[muokkaa]

Aakkonen[muokkaa]

es

  1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) s, S

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]


Konjunktio[muokkaa]

es

  1. (vanhentunut) vaikka; jos[1]

Etymologia[muokkaa]

pronominivartalo e- + latiivinen -s

Substantiivi[muokkaa]

es-säveliä

es (5)

  1. (musiikki) alennettu e-sävel (E♭), enharmoninen sävelen dis kanssa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi es esit
genetiivi esin esien
partitiivi esiä esejä
akkusatiivi es; esin esit
sisäpaikallissijat
inessiivi esissä eseissä
elatiivi esistä eseistä
illatiivi esiin eseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi esillä eseillä
ablatiivi esiltä eseiltä
allatiivi esille eseille
muut sijamuodot
essiivi esinä eseinä
translatiivi esiksi eseiksi
abessiivi esittä eseittä
instruktiivi esein
komitatiivi eseine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Espanja[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

es

  1. (taivutusmuoto) monikon 3. persoona verbistä ser

Hollanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

es m. (monikko essen)

  1. saarni

Indonesia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

es

  1. jää

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

es

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum
  2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum

Latvia[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

es

  1. (persoonapronomini) minä
    es esmu eiropietis. – [minä] olen eurooppalainen.
    es te dzīvoju – asun täällä

Taivutus[muokkaa]

Sijamuoto
Nominatiivi es
Genetiivi manis
Datiivi man
Akkusatiivi mani
Instrumentaali mani
Lokatiivi manī
Vokatiivi -

Ranska[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

es

  1. (taivutusmuoto) yksikön 2. persoona verbistä être

Saksa[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

Taivutus
nominatiivi es
akkusatiivi es
(refl.) sich
datiivi ihm
(refl.) sich
genetiivi seiner
(refl.) seiner

es n.

  1. (persoonapronomini) se (kun viitataan neutrisukuiseen esineeseen, asiaan tai eläimeen)

Huomautukset[muokkaa]

  • Genetiivimuotoa seiner käytetään nykykielessä yhä vähemmän. Se ei ilmaise omistamista, joten sitä ei pidä sekoittaa possessiivipronominiin sein, joka taipuu suvun, luvun ja sijan mukaan.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 82