es

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: -es, ES, Es ja és


Kansainvälinen[muokkaa]

Lyhenne[muokkaa]

es

  1. espanjan kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

Suomi[muokkaa]

Aakkonen[muokkaa]

es

  1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) s, S

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Konjunktio[muokkaa]

es

  1. (vanhentunut) vaikka; jos[1]

Etymologia[muokkaa]

pronominivartalo e- + latiivinen -s

Substantiivi[muokkaa]

es-säveliä

es (5)

  1. (musiikki) alennettu e-sävel (E♭), enharmoninen sävelen dis kanssa

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Espanja[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

es

  1. (taivutusmuoto) monikon 3. persoona verbistä ser

Hollanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

es m. (monikko essen)

  1. saarni

Indonesia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

es

  1. jää

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

es

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum
  2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum

Latvia[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

es

  1. (persoonapronomini) minä
    es esmu eiropietis. – [minä] olen eurooppalainen.
    es te dzīvoju – asun täällä

Taivutus[muokkaa]

Sijamuoto
Nominatiivi es
Genetiivi manis
Datiivi man
Akkusatiivi mani
Instrumentaali mani
Lokatiivi manī
Vokatiivi -

Ranska[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

es

  1. (taivutusmuoto) yksikön 2. persoona verbistä être

Saksa[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

Taivutus
nominatiivi es
akkusatiivi es
(refl.) sich
datiivi ihm
(refl.) sich
genetiivi seiner
(refl.) seiner

es n.

  1. (persoonapronomini) se (kun viitataan neutrisukuiseen esineeseen, asiaan tai eläimeen)

Huomautukset[muokkaa]

  • Genetiivimuotoa seiner käytetään nykykielessä yhä vähemmän. Se ei ilmaise omistamista, joten sitä ei pidä sekoittaa possessiivipronominiin sein, joka taipuu suvun, luvun ja sijan mukaan.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 82