Siirry sisältöön

dis

Wikisanakirjasta
Katso myös: dis-, diş

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

dis (5)

  1. (musiikki) ylenetty d-sävel, enharmoninen sävelen es kanssa

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi dis disit
genetiivi disin disien
(disein)
partitiivi disiä disejä
akkusatiivi dis;
disin		 disit
sisäpaikallissijat
inessiivi disissä diseissä
elatiivi disistä diseistä
illatiivi disiin diseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi disillä diseillä
ablatiivi disiltä diseiltä
allatiivi disille diseille
muut sijamuodot
essiivi disinä diseinä
translatiivi disiksi diseiksi
abessiivi disittä diseittä
instruktiivi – disein
komitatiivi – diseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo disi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo		 -

Latina

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

dīs

  1. rikas

Etymologia

[muokkaa]

supistuma sanasta dīves[1]

Substantiivi

[muokkaa]

dīs

  1. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta dus
  2. (taivutusmuoto) monikon ablatiivimuoto sanasta dus

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Rinnakkaismuodot
[muokkaa]

Ranska

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

dis

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
  3. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
  4. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
  5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

dis n. (yks. määr. diset [luo], ei monikkoa)

  1. usva, utu

Viitteet

[muokkaa]
  1. ↑ Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=dis&oldid=4256757”