dis
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]dis (5)
- (musiikki) ylenetty d-sävel, enharmoninen sävelen es kanssa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dis | disit |
| genetiivi | disin | disien (disein) |
| partitiivi | disiä | disejä |
| akkusatiivi | dis; disin |
disit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | disissä | diseissä |
| elatiivi | disistä | diseistä |
| illatiivi | disiin | diseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | disillä | diseillä |
| ablatiivi | disiltä | diseiltä |
| allatiivi | disille | diseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | disinä | diseinä |
| translatiivi | disiksi | diseiksi |
| abessiivi | disittä | diseittä |
| instruktiivi | – | disein |
| komitatiivi | – | diseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | disi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Latina
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]dīs
Etymologia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]dīs
Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]Ranska
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]dis
- indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
- indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
- indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
- indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
- imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
Ruotsi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 5. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen musiikkisanasto
- Latinan sanat
- Latinan kielen adjektiivit
- Latinan substantiivien taivutusmuodot
- Ranskan verbien taivutusmuodot
- Ruotsin sanat
- Ruotsin kielen substantiivit
- Suomen kielen yksitavuiset sanat