dis

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: dis- ja diş


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

dis (5)

  1. (musiikki) ylenetty d-sävel, enharmoninen sävelen es kanssa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi dis disit
genetiivi disin disien
partitiivi disiä disejä
akkusatiivi dis; disin disit
sisäpaikallissijat
inessiivi disissä diseissä
elatiivi disistä diseistä
illatiivi disiin diseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi disillä diseillä
ablatiivi disiltä diseiltä
allatiivi disille diseille
muut sijamuodot
essiivi disinä diseinä
translatiivi disiksi diseiksi
abessiivi disittä diseittä
instruktiivi disein
komitatiivi diseine-
+ omistusliite

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

dīs

  1. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta dus
  2. (taivutusmuoto) monikon ablatiivimuoto sanasta dus

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]

Ranska[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

dis

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
  3. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
  4. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
  5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

dis (yks. määr. diset, ei monikkoa)

  1. usva, utu