s

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: -s, S, S., s-, s., Ś, ś, Ŝ, ŝ, Ş, Š, š, ſ, ș, , ja


Kansainvälinen[muokkaa]

edellinen r
s
seuraava t
Unicode-merkki:

s

  • Koodipaikka: U+0073
  • Nimi: LATIN SMALL LETTER S

Aakkonen[muokkaa]

s (äs) (iso kirjain S)

  1. latinalaisen aakkoston kirjain, suomen aakkostossa 19.
  2. (IPA) soinniton alveolaarinen sibilantti

Ääntäminen[muokkaa]

[2] IPA:


Liittyvät sanat[muokkaa]

Vieruskäsitteet[muokkaa]
  • [2] IPA: z (soinnillinen vastine)

Lyhenne[muokkaa]

s

  1. sekunnin tunnus SI-järjestelmässä

Suomi[muokkaa]

Aakkonen[muokkaa]

s (äs, ässä) (iso kirjain S)

  1. pieni kirjain, aakkosten 19. kirjain

Ääntäminen[muokkaa]

/s/ äännetään soinnittomana alveolaarisena sibilanttina [s], mutta vähemmän terävänä kuin IPAn symbolin tarkoittama. Äänne on jossain symboleilla [s] ja [​ʃ​] tarkoitettavien välillä, ja vaihtelee runsaasti puhujittain. Vokaalien välissä varsinkin nopeassa puheessa saattaa ilmetä [​z​]:na ja toisinaan ennen [​r​]:ää [​x​]:na.[1]


Erikseen lausuttuna[muokkaa]
  • ”äs” tai joskus yksinään ”ässä”
  • IPA: /æ​s/ tai /æ​sːæ​/

Katso myös[muokkaa]


Pohjoissaame[muokkaa]

Aakkonen[muokkaa]

s (iso kirjain S)

  1. pienaakkonen, aakkosten 23. kirjain

Katso myös[muokkaa]


Serbia[muokkaa]

Prepositio[muokkaa]

s (kyrillinen с)

  1. kanssa (+ instrumentaali)
    raditi s nekim – työskennellä jonkun kanssa
    svađati se s nekim – riidellä jonkun kanssa
    ratovati s nekim – sotia jotakuta vastaan
  2. jostain (+ genetiivi)
    pao sam sa stabla – putosin puusta
    s druge strane – toisella puolella
    sa zapada – lännestä
    s leđa – takaa
    promatrati s prozora – katsoa ikkunasta
  3. vuoksi (+ genetiivi)
    s tog razloga – siitä syystä

Huomautukset[muokkaa]

  • Muodossa sa ennen kirjaimia s, š, z, ž tai sanoja joissa ko. kirjain on konsonantin jälkeen sanan alussa, sekä sanan mnom kanssa.

Tšekki[muokkaa]

Prepositio[muokkaa]

s

  1. kanssa (+ instrumentaali)

Huomautukset[muokkaa]

  • Muotoa se käytetään eräiden kirjainten edellä.

Viitteet[muokkaa]

  1. Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 161. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.