sibilantti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sibilantti (5-C)

  1. (fonetiikka) suhiseva frikatiiviäänne, jota muodostettaessa kieli on kourussa pitkittäin ilmavirran kulkusuuntaan nähden
    suomen sibilantteja ovat s ja š

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sibilantti sibilantit
genetiivi sibilantin sibilanttien
(sibilanttein)
partitiivi sibilanttia sibilantteja
akkusatiivi sibilantti;
sibilantin
sibilantit
sisäpaikallissijat
inessiivi sibilantissa sibilanteissa
elatiivi sibilantista sibilanteista
illatiivi sibilanttiin sibilantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sibilantilla sibilanteilla
ablatiivi sibilantilta sibilanteilta
allatiivi sibilantille sibilanteille
muut sijamuodot
essiivi sibilanttina sibilantteina
translatiivi sibilantiksi sibilanteiksi
abessiivi sibilantitta sibilanteitta
instruktiivi sibilantein
komitatiivi sibilantteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sibilanti-
vahva vartalo sibilantti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Alakäsitteet[muokkaa]
  • alveolaariset: s, z
  • postalveolaariset: ʃ, ʒ
  • retrofleksit: ʂ, ʐ
  • alveolopalataaliset: ɕ, ʑ

Lähteet[muokkaa]

  • Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 75. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.

Aiheesta muualla[muokkaa]